Maailman ihanin ja vaikein asia elämässäni on ollut äitiys. Tunteena äidin rakkaus omaa lasta kohtaan, on jotain niin suurta ja valtavaa ettei sitä osaa sanoin kuvailla. Oma kasvu vanhempana on ollut isoin kasvutarinani ja opettavaisin ikinä. Luulin, että pienten lasten vanhempana oleminen on haastavaa, mutta kyllä se tämä teini-ikä ja sen tuomat uudet tuulet ovat olleet kovin koettelemus. Ja todennäköisesti pahin on vielä edessä 😀 Pienen lapsen uhma ikä, tahto ikä, yö heräilyt, sairastelut ja perässä juokseminen tuntuvat jo niin kaukaisilta ja helpoilta asioilta. Kiukutteleva uhmis on helppo kopata kainaloon ja jatkaa matkaa, kun taas kiukuttelevan teinin kanssa on etsittävä toisenlaisia keinoja.
Olen kasvatusalan ammattilainen ja osaan hoitaa pienet lapset vaikka silmät kiinni. Olen tehnyt työtä myös lastensuojelussa ja nuorisotyössä nuorten kanssa. Nuoren elämä ei ole helppoa. Tunne elämässä kuohuu, oma keho muuttuu ja seksuaalisuus voimistuu. Siinä samalla pitäisi kasvaa kohti aikuisuutta, irtaantua vanhemmistaan ja jaksaa keskittyä yläkoulun opiskeluun. Ei ihme, että murrosikäisen kanssa joutuu erilaisiin haasteisiin ja kohtaamaan maailman isoja asioita yhdessä.
Itsenäistyminen
Ammattilaisena on eri asia kohdata nuoria, kuin kohtaat oman nuoren. Vaikka tiedät miten nuoren kanssa tulisi toimia, ei se ole aina niin helppoa kun sinulla on erilainen tunneside nuoreen. Itselleni on ollut kova pala yrittää ymmärtää nuoren irtaantuminen vanhemmistaan. Ei ole millään tavalla helppoa, kun omalle lapselle olet viimeinen ihminen, kenen kanssa hän haluaa viettää aikaa. Ja päivästä toiseen kuuntelet, miten mutsi on nolo eikä kavereita kehtaa pyytää kylään kun jo pelkkä mutsin puhuminen on noloa 😀 Okei. Onhan se myös hieman huvittaa, enkä vakavalla naamalla pysty olemaan kun jo pelkkä läsnä olo saa teinin murahtelemaan 😀 Mutta on se myös erittäin vaikeaa. Joudun työstämään sitä tunnetta paljon. Ymmärtämään, että se kuuluu asiaan ja teinin tuleekin irtaantua ja kasvaa yksilönä. Toisaalta, kyllähän sitä 14 vuoden tiiviin yhdessäolon jälkeen nauttiikin jo tästä omasta ajasta ja päivistä, kun ei enää tarvitsekaan juosta sen taaperon perässä ja olla saatavilla 24/7. Minusta on ihana katsoa tätä itsenäistymistä, kun teini opettelee tekemään ruokaa, siivoaa, pesee pyykkiä ja alkaa huolehtimaan omista asioistaan. Yleensä äidin puoleen käännytään kun rahat on loppu tai mopossa ei ole bensaa 😀 Samalla sitä kokee haikeuden tunnetta, kun se pieni taapero ei enää iltaisin käperry syliin tai juokse halaamaan kun tulet töistä. Halaaminen, ei siis tule kuuloonkaan enää teinin kanssa 😀 Sen virheen jos teet, saat kuulla siitä monta päivää 😀 Joskus illan kähmässä kahdestaan ollessa nämä teinit kuitenkin saattavat hakeutua viereen tai sitten minä halaan vaivihkaa itse ❤
Tunnekuohut
Aikuisen tehtävä on kestää nuoren tunnekuohut ja ymmärtää, että ne ovat osa matkasta aikuisuuteen ja vanhemmasta irtaantumiseen. En ole kuitenkaan täydellinen. Aina ei ole niin helppoa katsoa vierestä ja kuunnella miten huono äiti olet kun nuori ei saa pelata koko yötä, on nukkumaan meno ajat, säännölliset ruoka-ajat, kotiintulo ajat jne.. Ja kenelläkään muulla nuoren kavereista näitä ei ole. Vain ja ainoastaan minun nuorella on rajat. Tulee väkisin mieleen, että olenko liian tiukka ja vaativa vanhempi. Tässäkin vertaistuki on äärettömän tärkeää. Kun keskustelen muiden teinien vanhempien kanssa, kuulen täysin samat asiat ja miten muillakin teineillä on kotiin tuloajat eikä puhelimella roikuta koko yötä. Se helpottaa. Toki ammattilaisena tiedän, miten tärkeää tässä iässä on ne rajat. Rajat ovat rakkautta myös teini-ikäiselle ❤
Läsnäolo ja rajat
Lastensuojelussa tuli nähtyä paljon surullisia tapauksia. Nuoria joilla sitä vanhemman välittämistä ja rajoja ei ollut. Vanhempi oli enemmän kaveri lapselleen kuin rajojen asettaja, koska ei enää pärjännyt taisteluissa teini-ikäisen kanssa. Sen vuoksi on erittäin tärkeää asettaa lapselle rajat jo pienestä saakka, jolloin vanhempana rajat ovat jo asetettu ja niihin on totuttu. Totta kai, niitä rajoja aletaan kokeilemaan teini-iässä uudelleen, mutta niihin on helpompi asettua kuin ettei niitä olisi koskaan aiemmin ollut. Vanhemman läsnäolo teini-iässä on erittäin tärkeää, vaikka se onkin asia mikä teiniä ärsyttää eniten. Kuvitellaan helposti, että 14v on jo niin iso että vanhempi voi tehdä pitkää päivää töissä ja harrastaa joka ilta omia juttujaan, koska kyllähän se teini jo pärjää yksin kotona tai siellähän se huitelee kylillä kavereiden kanssa. Kuinka moni kuitenkaan tietää, kenen kanssa nuori liikkuu ja mitä siellä kylällä tehdään? Minä tiedän ja haluan olla kiinnostunut nuoreni elämästä ja kavereista. Pidän yhteyksiä myös nuoreni kavereiden vanhempiin, jotta aina jollain olisi tieto missä nuoret liikkuvat jos jotain sattuu. Koskaan ei voi tietää mitä kaikkea voi tapahtua ja nuoret eivät aina osaa toimia vielä aikuisen järkevällä tavalla. On kuultu surullisia tarinoita, miten ensimmäiset kännit on otettu kavereiden kesken ja säikähdetty sitten yhden kaverin humala tilaa ja jätetty kaveri yksin, koska pelätty vanhempien reaktiota. Yhdessä lastensuojelut tapauksessa muistan, että miten yksin jätetty oli melkein paleltunut kuoliaaksi koska ei ollutkaan osannut enää humalantilan vuoksi kotiin 
Tässäkin vanhempi ei ollut kotona ja vanhempi oli luullut nuoren olevan kaverin luona yötä. Mikäli nuori rikkoo vanhemman luottamuksen useita kertoja, tulee rajoja tiukentaa sen mukaan ja pikkuhiljaa taas sitten lisätä kun nuori ymmärtää vastuun ja luottamuksen merkityksen.
Rajat tulisi olla kuitenkin kohtuulliset. Nuorelle tulee antaa tilaa itsenäistyä ja vastuuta tehdä itsenäisiä päätöksiä. Vanhemman tulee luottaa nuoreen ja alkaa pikkuhiljaa kohtelemaan nuorta aikuisen tavoin. Jos vanhempi on liikaa nuoressa kiinni, eikä nuorella ole mahdollisuutta itsenäistyä, saattaa nuori olla vielä aikuisenakin riippuvainen vanhemmastaan tai muiden hyväksynnästä. Rajojen asettaminen on huolehtimista ja tuo nuorelle turvallisuuden ja välittämisen tunteen, vaikka ei sitä itse vielä ymmärräkään tai näytä sitä. Ei se helppoa ole, mutta on ollut aivan ihana huomata, miten hienon nuoren olen onnistunut kasvattamaan ja miten pystyn luottamaan nuoreni sanaan. Sinisilmäinen ei kuitenkaan kannata olla, koska nuoret tietävät kyllä välillä mistä naruista kannattaa vedellä 😀
Vanhempi vai kaveri?
Nuoren ei tule olla myöskään vanhemman kaveri, jolle kerrotaan työmurheet tai muuten aikuisten asioita, huolia tai murheita. Lapset puolustavat usein vanhempiaan ja ovat huolissaan vanhemmistaan vaikka eivät sitä näytä. Nuoren tulee saada olla nuori ja nauttia elämästään ilman aikuisten murheita. Jokainen varmasti muistaa oman nuoruuden ja miten ihanaa aikaa se oli. Itse olen kiitollinen omille vanhemmilleni, että minulla oli rajat mutta myös vapaus toteuttaa itseäni ja saada elää sitä nuoruutta. En ollut helppo nuori. Kokeilin rajojani todella kovaa ja tunne-elämän tuomat myllerrykset olivat haastavaa aikaa. Tyttönä oman kehon muutokset olivat iso asia eikä siihen auttanut poikien tuomat kommentit. Sai todella oppia pitämään puoliaan ja kunnioittamaan omia rajojaan. Siihen yritän kasvattaa omaa teiniäkin, koska maailman on karu eikä tässä maailmassa tule pärjäämään hyssyttelyllä ja paapomisella. Maailma pudottaa äkkiä alas pilvilinnoista, mikäli on oppinut lapsena saamaan kaiken, mitä haluaa, eikä ole tarvinnut koskaan taistella omia taistelujaan.
Nuorten arvostaminen
Nuoret ovat aivan ihania. Nuoret rakastavat pitkiä keskusteluja pohdintoja aiheista jotka heitä kiinnostavat. Se keskustelu kumppani ei välttämättä ole vaan se oma vanhempi. Nuorisotilat ovat aivan mahtava juttu. Nuorilla on turvallinen paikka, jossa hengailla ja viettää aikaa kavereiden kanssa mutta silti aikuisen läsnä ollessa. Nuoriso tilojen aikuinen, voi jollekin nuorelle olla se ainut aikuinen jolle uskaltaa tai pystyy puhumaan. Itse kehotan usein myös omaa nuorta puhumaan tilojen aikuisen kanssa, jos jokin asia tuntuu epämukavalle puhua omalle äidille. Olen kyllä ollut onnellinen siitä, että oma nuori on pystynyt puhumaan minulle kaikesta joten ainakin jossain olen onnistunut 🙂 Ne keskustelut tosin käydään vain silloin, kun olemme kahdestaan eikä varmasti kukaan kuule tai saa tietää että asioista on puhuttu 😀 Nuorissa on meidän tulevaisuus joten muistetaan kunnioittaa meidän nuoria ja ymmärtää millaista vaihetta he käyvät läpi. Valitettavan usein kuulee nuorisosta puhuttavan ikävään sävyyn kun he kiroilee ja hengaavat milloin missäkin. Kuuluisa mopo ralli keskustelu käydään melkein joka kylällä miten mopo pojat häiritsevät muita ajeluillaan. Se ajelu nyt vaan kuuluu nuoruuteen ja on nuorten tapaa viettää aikaa. Tietysti häiritsevään yö ajeluun tulee puuttua, mutta aika usein jo pelkkä ajelu on joidenkin mielestä häiritsevää.
Ja minä kun luulin olevani nuorekas 35v teinin äiti, mutta virhe luulo 😀 Kuulemma olen 50v nolo mutsi niin kuin kaikki muutkin 😀
Laitan tähän vielä lopuksi muutamia hyviä tapoja pilata teinin päivä koska nämä pitävät ainakin meillä paikkaansa 😀
- hengitä
- ole olemassa
- sano huomenta
- ole oma itsesi
- puhu teinille mitä tahansa ja kysy häneltä mitä tahansa
- ehdota teinille jotain yhteistä kivaa tekemistä
- pyydä häntä osallistumaan koti hommiin
- muistuta, että läksyt tulee tehdä
- muista uudelleen että läksyt on tekemättä
- muistuta kolmannen kerran että läksyt on tekemättä
- kerro, että ulkona on pakkasta ettei voi lähteä kesätennareilla ulos
- kutsu teini syömään tai tekemään sitä ruokaa
- avaa teinin huoneen ovi
- kysy miten päivä meni
- toivota hyvää yötä
Mites teillä teini- ikä näkyy kotona? Paukkuuko ovet vai ollaanko edes kotona? 😀 Onko sinulla herännyt uudenlaisia tunteita vanhemmuudessa, kun nuori tullut teini-ikään? Jos kaipaat vertaistukea, niin kannattaa liittyä facebookissa ragemutsit sivustolle, sekä ottaa seurantaan @poikienaidit_official instagramissa 🙂 Seuraathan minuakin jo instagramissa @maarusblog, jossa pääset enemmän sisälle elämääni 🙂
Ihanan rentoa viikonloppua 🙂
-Marjut
maarusblog.com 