Vanhemman painajainen -WILMA

*sisältää mainoksia

Kaikki vanhemmat tietävät sen tunteen, kun puhelimeen kilahtaa viesti Wilmasta. Wilma on siis oppilashallintajärjestelmä, joka toimii lapsen, vanhempien ja oppilashallinnon tukena läpi opintojen aina ylioppilaaksi tai ammattiin valmistumiseen asti. Wilma tukee oppilashallinnon organisoimisessa, arvioinnissa, kodin ja koulun välisessä viestinnässä ja tiedotuksessa. Monet asiakaskirjat ja hakemukset hoituvat wilman kautta sähköisesti. Wilma on käytössä myös varhaiskasvatuksessa.

Onhan se kätevää, että kaikki hoituu näppärästi wilman kautta ilman paperisotaa ja postin hidasta odottamista. Mutta, miten se kuulostaa nykyään olevan enemmänkin oppilaan virheiden sekä jatkuvan arvostelun kanava. Monet vanhemmat ovat kertoneet, että eivät enää halua aukaista koko wilmaa, koska siellä ei ole mitään positiivista luettavaa. Kuka haluaa ja jaksaa päivä toisensa jälkeen lukea omasta lapsesta/nuoresta jotain negatiivista. En minä ainakaan. Tottakai pitää ilmoittaa, mikäli lapsi/nuori on tehnyt jotain ikävää tai toiminut väärin ja asia olisi hyvä käsitellä myös kotona, mutta jos asiaa koskee kaverin kanssa höpöttelyä tunnin aikana niin onko se vanhemman tehtävä käsitellä asia lapsen/nuoren kanssa vai opettajan?

Missä menee koulun vastuu käsitellä asiat, jotka ovat tapahtuneet koulussa ja missä kodin vastuu?

Olen ollut äiti yli 14vuotta ja wilma sovellusta käyttänyt 7vuotta. Kovin montaa hyvää kokemusta wilma viestinnästä minulla ei valitettavasti ole. Ala-asteelta lähtien wilma merkinnät ovat huutaneet harmaata väriä ja viestit ovat olleet negatiivis sävyisiä. Muistan saaneeni viestejä joissa on lukenut esimerkiksi: ”keskusteli kaverin kanssa vesivärien pesun yhteydessä” tai ”heilutteli jalkoja häiritsevästi”. Tämän tyylisiä merkintöjä tuli useasti. Mitä minä voin kotona tehdä noille asioille? Missä opettajan auktoriteetti? Jo varhaiskasvatuksessa opetetaan, että tilanteet tulisi käydä lapsen kanssa läpi tapahtuma hetkellä eikä enää viikon päästä. Olisiko tämä reilua myös koululaisille? Lapseni kertoi usein, ettei edes tiennyt saaneensa wilma merkintää moisista asioista. Eihän varhaiskasvatuksessakaan kerrota jokaisesta tilanteesta vanhemmalle, koska lapset ja koululaiset opettelevat asioita ja opettajan tehtävä on niitä opettaa. Ymmärrän, jos tilanteet ovat päivittäisiä ja ne häiritsevät muita eikä opettaja saa sitä loppumaan. Mutta missä raja menee?

Olenko huono vanhempi jos en reagoi wilma viesteihin?

Ystäväni kertoi, ettei enää lue wilma viestejä ollenkaan. Hän kertoi, että tuntee kyllä lapsensa ja tietää hänen haasteensa, mutta edes joskus olisi kiva lukea jotain positiivista ja huomata että opettajakin on nähnyt oppilaan vahvuudet. Olen myös kuullut hyviä kokemuksia wilma viestinnästä ja miten palaute on osattu kertoa rakentavasti ja mukana aina myös jotain hyvää oppilaasta. On tutkittu, että onnistumiset lisäävät oppimisen iloa sekä lisäävät motivaatiota.

Ero tyttöjen ja poikien kohdalla on tässäkin huomattavaa. Pojat leimautuvat helpommin opettajan silmä tikuiksi, koska tytöt ovat yleensä tunnollisempia ja rauhallisempia. Lapseni usein ihmetteli ala-koulussa miksi hän sai aina kaikki merkinnät, vaikka aloittaja saattoi olla tyttö. Tytöt ovat yleensä myös huolellisempia muistamaan läksyt ja koulutavarat. Pojilla kun ei ole niin justiinsa, vaikka penaali unohtuu kotiin tai läksykirjat koululle -so what! Nämä unohdus merkinnät ovat myös välillä mielestäni kohtuuttomia. Mikäli läksyistä yksi tehtävä on jäänyt tekemättä, tulee siitä unohdus merkintä jolloin vanhempi saa tiedon että läksyt ovat olleet tekemättä. Mikäli lapsella on vaikeuksia muistaa kaikki läksyt ja ne tuntuvat vaikeilta, miksi asiaa ei voisi välillä kääntää toisinpäin ja laittaa keltaisen merkinnän ja antaa palautetta siitä, kun lapsi on tehnyt yhtä vaille kaikki tehtävät ja kannustaa ensi kerralla tekemään loputkin. Tai jos unohduksia ei ole tullut viikkoon, saisi lapsi positiivisen merkinnän siitä. Positiivisen kautta kasvattaminen/oppiminen tuo varmasti enemmän tuloksia, kuin jatkuva negatiivisen kehä joka alentaa lapsen/nuoren itsetuntoa ja aiheuttaa pahimmassa tapauksessa masennusta. Muistetaan siis kehua ja kannustaa meidän lapsia ja nuoria!

Kouluarvosanat eivät mittaa ihmisarvoa

Yksittäinen tulos yksin tehdystä ja ehkä ulkoa opettelua testaavasta kokeesta ei kerro kuin vähän sen hetkisestä yhden aineen osaamisesta, ehkä vähän jopa siitä, onko elämä ollut mallillaan koepäivänä. Koearvosana ei ole arvosana ihmisyydestä. Kouluarvosana ei mittaa ihmisarvoa. Tämän olen oppinut yhdeltä ihanalta opettajaltani ylä-koulu ajoilta jolloin minulla oli haasteita oppimisen kanssa. Hän muisti aina kehua ja kannustaa, miten minun vahvuudet olivat sosiaalisissa taidoissa ja miten hyvä olin suunnittelemaan ja organisoimaan asioita. Näillä kehuilla, jaksoin puristaa ylä-koulun loppuun koska tiesin omat vahvuuteni ja heikkouteni ja tein töitä niiden eteen. Tiesin, ettei minusta tulisi palkanlaskijaa, koska matematiikka oli minulle vaikeaa. Keskityin aineisiin, joissa sain käyttää omaa luovuuttani ja lähdin opiskelemaan alaa jossa saan tehdä töitä ihmisten kanssa ja auttaa.

Tätä kaavaa käytän myös oman nuoreni kanssa. Kannustan etsimään ne omat vahvuudet ja kehittymään niissä, jotka tuottavat vaikeuksia. On tutkittu, että arviointia tärkeämpää on, että koulun aikuiset pystyvät kohtamaan oppilaita yksilöinä ja paneutuvat ymmärtämään oppimisen vaikeuksien taustalla olevia syitä. Emme ole kaikki samanlaisia ja sitä tulisi arvostaa. Toiset oppivat lukemalla ja toiset tekemällä. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus oppia itselleen sopivalla tavalla. Olen kiitollinen, että nuoreni saa opiskella pienessä kylä koulussa, eikä ison kaupungin koulussa jossa opettajalla ryhmäkoko on niin suuri, ettei ole mitenkään mahdollista yksilölliseen kohtaamiseen.

Joskus oppilas pelkää kovasti, että vanhemmat suuttuvat jos koearvosana on huono. Joskus taas vanhempi on luvannut rahaa tietystä arvosanasta tai hyvästä todistuksesta. Silloin arvosanasta on tullut itsetarkoitus. Entä jos vanhempi antaisi palkkion mieluummin siitä, että näkee lapsensa lukevan kokeeseen ja kehuisi siitä, että lapsi tekee töitä oppiakseen?

Millaisia kokemuksia sinulla on wilma viestinnästä? Palkitaanko teillä hyvistä koearvosanoista vai oletko löytänyt muita hyviä keinoja, joilla kannustaa lapsia lukemaan ja motivoida koulun käyntiin?

Aurinkoista päivää!

T. Marjut

Zalandolounge tarjoaa vielä tämän päivän huikeat alennukset josta löytyy myös lapsille ja nuorille ihania tuotteita:

Advertisement