Työuupumus. Riittämättömyyden tunne, arvostuksen puute, työyhteisön ilmapiiri, johtamisen ongelmia, omaan työhön vaikuttaminen, kiire, negatiiviset asiakaspalautteet ja loputon työmäärä. Kuulostaako tutulle? Vähemmästäkin ihminen uupuu eikä enää osaa arvostaa omaa työtään.
Jos työstä koskaan ei saa hyvää palautetta, kehua ja kannustusta alkaa se jossain vaiheessa nakertamaan sisältä päin ja työmotivaatio hiipuu. Näin on käynyt minulle. Eikä se ole ihme nykypäivän kiireisessä maailmassa, jossa perhe -elämän ja työn sovittaminen yhteen tuntuu olevan mahdotonta. Ihminen ei ole kone.
Keho kertoo, milloin on aika huilata
Työuupumus alkoi minulla näkymään lisääntyneillä sairaus poissa oloilla. En sitä aluksi ymmärtänyt, että kehoni yritti viestittää minulle liiallisesta rasituksesta.
Sain kaikki mahdolliset pienetkin flunssa pöpöt ja kuume taudit. Vastustuskyky heikkeni stressin vuoksi. Migreeni kohtaukset olivat viikoittaisia ja väsymyksen vuoksi päivät menivät kuin sumussa. Lääkäri ymmärsi heti, mistä oli kyse kun alkoi tarkemmin kyselemään ja kerroin silloisesta työstäni, työn tahdista, työyhteisöstä ja johtamisen ongelmista. Minun kohdallani ei auttanut pidempi sairausloma, koska tiesin etteivät ongelmat katoa minun poissaoloni aikana. Esimies ei ymmärtänyt missä ongelmat olivat joten mikään ei muuttunut vaikka yritin keskustella asioista useaan kertaan. Niin tekivät monet muutkin työkaverini. Vertaistuki auttoi tässäkin asiassa. Keskustelimme paljon työyhteisössä ja teimme sen, mitä pystyimme jotta jaksoimme aamuisin raahautua työpaikalle. Neljä vuotta sitä jaksoin.
Kunnes tein ison päätöksen ja irtisanouduin. En vaan enää jaksanut. Ja se tunne. Mikä helpotus. Samaan aikaan ahdisti epätietoisuus tulevasta mutta samalla tuntui, että olen päässyt irti jostain joka puristi rintaa niin lujaa ettei välillä saanut henkeä.
Uskalla olla sinä. Uskalla elää.
Uskalla tavoitella unelmiasi ja tehdä rohkeita päätöksiä
Sain kuulla monta kertaa, miten rohkea olen. Miten uskalsin irtisanoutua vakio työpaikasta ja lähteä etsimään sitä omaa juttuani. Miksi en uskaltaisi? Töissä vietetään suurin osa ajasta. Miksi tuhlaisin siis elämäni työlle joka ei anna tekijälleen enää mitään.
Työlle joka oli kyllä arvokasta mutta en sitä enää itse osannut arvostaa. Työlle, jossa osa kollegoista ei ollut tasa-arvoinen toisten kanssa vaan jotka kokivat olevansa yläpuolella koska olivat korkeammin koulutettuja ja heillä oli työssä enemmän vaikutus valtaa. Työlle jossa asiakas antaa palautteen esimiehelle eikä esimies koskaan ollut työntekijän puolella. Ihmissuhde työssä kun ei voi aina kaikkia miellyttää eikä aina kommunikaatio toimi. Työlle jossa kiire oli joka päivästä eikä aina ehtinyt pitää lounas tai kahvitaukoja. Piti vaan jaksaa. Ei kiitos.
Johtaminen. Miten iso tekijä se on työhyvinvointiin
Toivon, että jokainen esimies olisi koulutettu siihen tehtävään. Esimiehen johtamisella on niin iso tekijä yksittäisen sekä koko työyhteisön ilmapiiriin. Valittavasti olen kohdannut useammankin esimiehen, jotka ovat vain nousseet omasta perustyöstään esimiehen tehtäviin ilman oikeanlaista koulutusta vuorovaikutus ja kuuntelu taitoihin. Esimies on se työyhteisön punainen lanka joka oikeanlaisella johtamisella luottaa työntekijöihinsä, antaa tarpeeksi vastuuta jokaiselle, osaa kuunnella ja kannustaa, ottaa huomioon työntekijöiden henkilökohtaisen elämän ja osaa motivoida omaa tiimiä. Onneksi olen nähnyt myös niitä esimiehiä, jotka ovat juuri oikeassa tehtävässä ja se näkyy työyhteisössä.
Kaikesta selviää
Koen, että minulla on hyvä resilienssi joka tarkoittaa psykologiassa psyykkistä palautumiskykyä ja kykyä selvitä vastoinkäymisistä. Olen siinä onnekas koska on myös ihmisiä, joilla resilienssi on heikko eivät he palaudu vastoinkäymisistä niin helposti ja tarvitsevat siihen ammattiauttajaa. Resilienssiin vaikuttavat kasvatus ja yksilön omat kokemukset. Saan siis tästäkin kiittää äitiäni, joka on kasvatuksellaan tehnyt minusta vahvan.
Yleensä tarvitsen hetken aikaa palautua vastoinkäymisistä. Hetken saada olla yksin ja käsitellä asia omassa päässä ja ehkä hetken rypeä siinä tunteessa jonka jälkeen jätän asian taakseni ja jatkan elämääni kohti uusia pettymyksiä ja haasteita. Sitähän tämä elämä on. Olen tehnyt monia rohkeita päätöksiä. Osa on ollut oikeita ja osa vääriä. Jokaisesta olen oppinut ja jokainen päätös on minua kasvattanut. Mutta mikäli elämässä ei uskalla ottaa riskejä ja tehdä niitä rohkeita päätöksiä, ei voi myöskään saavuttaa niitä unelmia eikä päästä eteenpäin. Oletko sinä tehnyt rohkeita päätöksiä? Oletko saavuttanut niillä unelmiasi?
”ole riittävän rohkea kuunnellaksesi sydäntäsi, riittävän uskalias puhumaan sydämesi äänellä ja ole riittävän vahva elämään omaa unelmaasi todeksi”
-Marjut
maarusblog.com 